Elokuussa se hiipii mieleen. Pian on Tampereen messut. Onkohan tarpeeksi klassikkoja hyllyssä, mitä värejä puuttuu? Joku uutuus on tietenkin pakko keksiä. Ketähän tuttuja tulee? Onkohan osasto tänä vuonna paremmalla paikalla?
Suhteeni Suomen kädentaidot -messuihin on jakautunut. On mahtavaa, että suomalaista käsityötä nostetaan kymmeniä tuhansia ihmisiä kokoavaksi ja neljä messuhallia täyttäväksi massatapahtumaksi, joka jättää stadionkeikat kylmäksi. Massatapahtuma tuo järjestäjälle vastuita niin näytteilleasettajien kuin kävijöiden turvallisuuden suhteen. Kun kysymyksessä on pienyritysten olemassa olon kannalta tärkeä näy tai kuole -kokoluokan juttu, väistämättä kritiikki on kovaa.
Eniten kalabaliikkia näytteilleasettajien keskuudessa nousee vuosittain tuotteiden todellisesta kotimaisuudesta. Ja se onkin varmasti tärkein kritiikin kohde: Suomen kädentaitomessuilla saa myydä vain kotimaisia tuotteita. Valvonta – tai säännön tulkitseminen – eivät ole joka vuosi tyydyttäneet osallistujia. Idän kehräämö valmistaa lähes 100 % kotimaisia tuotteita. Tuotteistamme ehkä alle promille on saksalaista sähköpoistoainetta tai värjäyksessä käytettyä alunaa, joka tulee Italiasta. Kun itse voi määritellä villakuidun tarkuudella tuotteidensa alkuperän, toki kiinnostaa mistä muut tuotteet tulevat. Olemme messuilla rinnakkain ja kilpailemme samojen asiakkaiden katseista.
Messuilla on suorastaan liikaa näytteilleasettajia. Jaksaako kukaan todella kiertää kaikkia halleja ajatuksella? Onko siinä mitään järkeä, että messuvieraan täytyy tutkia messuluetteloa muisiinpanovälineiden kanssa monta pitkää iltaa, ettei 30 000 askeleen päivän messuvaelluksella huomio herpaannu juuri jonkin mahtavan äärellä? Vai sekö juuri on Tampereen messujen viehätys, että jotakin saattaa löytää vahingossa tai että messuja voi fiilistellä viikkoja ennakkoon.
Ensimmäisen kerran 2022 messuilla sain olla Taitoliiton Yrityslaboratorio-osastolla. Ne messut olivat ikimuistoiset. Nykyisiä kässätuttuja, silloin uusia kasvoja tulvi paikalle ja saimme apuvoimien kanssa paiskia hommia koko karjalaisella kapasiteetilla. Ihanat ystäväni ilmoittautuivat messuremmiin, kun kuulivat, että kehräämö oli valittu Yrityslabraan. Olen kiitollinen ikuisesti noista muistoista, joita heittäytymiskykyisten elämäni naisten kanssa aina kertyy! Messut eivät ole vain työmatka. Tälläkin kertaa odotan kovasti, kaikesta huolimatta, näkeväni sekä kollegoja että neuleystäviä kautta maan.
Juuri nyt olen vielä aivan messuromahduksen tornadon myrskynsilmässä. Tuotannossa on varmasti messuilla elintärkeää villasukkalankaa, värjäykset ovat kesken ja vyötteitä pitäisi liimata satakunta. Esikoinen pitää muistaa viedä aamulla neuvolaan ja kirjanpitäjäkin muistuttelee tekemättömistä paperitöistä. Kiukuttaa eli siis kai jännittää. Viime vuonna messuilla paikkani oli huonosti sijoitettu. Ohi vaelsi uupunutta väkeä lasittuinein silmin – vain todelliset villafanaatikot olivat bonganneet meidän paikkanumeron messumateriaalista ja raivasivat tiensä a-hallin nurkkaan. Sepä se saakin vuosi vuoden jälkeen ilmoittaumaan mukaan, vaikka messut ovat aina epävarma sijoitus.
Juuri, Sinua lukijani, mietimme Paulan kanssa vyöttäessämme kupeemme, pakaasimme ja Hiacen kohti Tamperetta reippain mielin. Eikös se niin mene, että jos ei yhtään jännitä, jokin on pielessä! Nähdään osastolla C540!
PS. Jätä alle mietteesi messuista ja voit voittaa kaksi ilmaista lippua sunnuntaille Suomen kädentaidot -messuille!
Hienoa, että olet messuilla kauniiden ja uniikkien Idän Kehräämön lankojen kanssa, vaikka iso tapahtuma onkin. Jaan tunnelmiasi ison tapahtuman eri puolista. Mikään ei kuitenkaan voita tunnetta kun voi katsoa, koskettaa ja ihailla lankoja sekä niiden sävyjä luonnossa. Mahdollisuus kokea langan tuntuma käsissä ja jutella langoista suoraan langanvalmistajan kanssa on hyvä syy tulla huomenna messuille. Hyviä messupäiviä ja kohtaamisia! Nähdään.
Hei, kiitos kommentista! Tosi hyviä näkökulmia vieraan näkökulmasta. Samoja ajatuksia kyllä tiskin toisellakin puolella – on tärkeää saada tavata asiakkaita ja kuulla palautetta!
– Anniina